Aitoa menoa

Terveiset Sansibarilta! Majapaikka on löytynyt Niemisten perheen luksustalosta, jossa molemmille on varattu oma huone ja sanky. Ainakin se tuntuu luksukselta viime yön Dar es Salamin keskiluokkaisen perheen luona vietetyn yön jälkeen.

Matka Moshista Dar es Salamiin sujui hyvin sillä vaihldoimme bussiyhtiötä edellisen matkan kuljettaneesta Akambasta luksuslinja Dar Expressiin. Vaikka hinta kohosi hieman edellisestä kyydistä niin tarjolla oli elokuvia ja virvokkeita ja Dariinkin saavuimme kolmelta iltapäivällä vain reippaan tunnin aikataulusta myöhässä. Vastassa meitä oli parhaat paikalliset ystävämme, Pihlan entisen lukion tansanialaisen kummikoulun ex-rehtorin tytär Hildegard ja hänen miehensä Erick, joiden perheen luona majoituimme viime yön.

Oli todella mielenkiintoista kurkistaa keskiluokkaisen tansanialaisperheen kotiin ja elämään, ja taas meitä kohdeltiin kuin arvokkaita vieraita. Lounaaksi tarjottiin ugalia ja kanaa, valokuva-albumeja käytiin läpi, rakenteilla olevaa omaa taloa esiteltiin sekä paikallisessa ulkoilmapaikassa syötiin nyama chomaa ja paistettuja banaaneja! Ylhäällä kuva illanvietosta.

Meille tarjottiin yösija heidän makuuhuoneestaan, joka olikin aikamoinen lovenest: 120cm leveä, hyttysverkkoineen ja vaaleanpunaisine lakanoineen. Viime yön kruunasi omat ja naapurin kukot jotka aloittivat laulun 3.00, muslimien rukouskutsu 5.00 , perheen kissa joka hyökkäili sänkyyn yön mittaan useasti sekä lariamin siivittämät villit unet. Kuitenkin aamulla silmät aukesivat totuttuun tapaan kuuden jälkeen ja aamupalan jälkeen saimme kyydin Erickiltä Darin keskustaan, josta hyppäsimme Sansibarin lauttaan.

Nyt olemme siis Sansibar Townissa, jossa vietämme luultavasti pari seuraavaa yötä. Sen jälkeen on suunnitelmista päräyttää full moon partyt käyntiin pohjoisen valkoisilla hiekkarannoilla. Sää on viimein sitä mitä Itä-Afrikalta odotimmekin, eli kuumaa ja kosteaa!

Kilingi

Kolmas paiva Moshissa, joka Nairobin jalkeen tuntuu varsin pikkukylalta. Katevaa kun kaikki on kavelyetaisyydella ja ulkona uskaltaa liikkua pimeallakin. Kadulla tosin on mahdotonta kulkea ilman etta joku tulee kauppaamaan safaria tai pyyttaa kaymaan kaupassa 'ihan vaan tossa nurkan takana'. Valipaiva taalla on kuitenkin ihan tarpeen, onhan tassa sykitty aika hyvalla tahdilla koko alkureissu.

Matka Moshiin torstaina ei ollut mitenkaan turhan mutkaton. 360km matka Nairobista tanne kesti yli 11h! Kuoppaiset tiet eivat olleet hyvaksi bussillemme, joka hajosi heti rajanylityksen jalkeen. Bussia korjailtiin moneen otteeseen, ja reilun parin tunnin jalkeen paasimme jo hetkellisesta epauskosta huolimatta jatkamaan matkaa. Arushassa jouduimme kuitenkin vaihtamaan pikkubussiin, kun alkuperinen bussi jai huollettavaksi. Oli siina suomalaisilla ihmettelemista kun pieni bussi oli tupaten taynna paikallisia lahes sylikkain, eika kukaan puhunut englantia. Lonelyplanetin kartan ja hatarien muistikuvien avulla pystyttiin vahan seurailemaan etta suunta on oikea. Kaiken huipuksi Konstan puhelin katosi jossain vaiheessa matkan varrella. Perille kuitenkin paastiin ja heti ekasta hotellista loytyi vapaa huone.

Eilen paasimme kaymaan Kilingin ala-asteella, jossa kavin 2005 kun olimme Martinlaakson lukion porukalla Tansanissa. Matkasimme muutaman kymmenen kilometrin paahan jalleen pikkubussilla eli dalla-dallalla. Oikea bussi loytyi hyvin, mutta lahto kesti kauan kun paikalliset ryhtyivat kinaamaan jostain. Aihe ei meille sevinnyt, mutta parhaimmillaan lahes 50 miesta oli osallisena kiivaassa vaittelyssa. Vihdoin paasimme matkaan, ja tapotaysi bussi vei meidat Sanya Juun kylaan, jossa Kilingin entinen rehtori Hiasinta oli meita vastassa, ja autokuski vei meidat koululle.

Vastaanotto oli mahtava! Meita todella kohdeltiin kuin kunniavieraita. Kilingin nykyinen rehtori kutsui meidat toimistoonsa kahville, esitteli koko koulun ja tilukset. Tapasimme kaikki opettajat, joista osan muistinkin edelliselta kaynnilta. Kavimme luokissa kaymassa ja oppilaat lauloivat meille monen monta erilaista laulua. Meininki ja paikat olivat todella samanlaisia kuin viime kerrallakin. Lopuksi koko koulu kokoontui pihamaalle ja he lauloivat meille pari laulua. Tottahan toki mekin sitten reippaina teekkareina kajautimme vastalaulun. Harvoin sita paasee esittamaan teekkarilaulua yli 500 paisen yleison eteen duona. :D

Hiasinta kutsui meidat kotiinsa koulun viereen kahteen otteeseen ja olisi jopa pitanyt meidat siella yonkin yli. Kylmaa olutta olisi tarjottu vaikka milla mitalla. Kavimme koululla syomassa lounasta opettajien kanssa ja saimme moneen otteeseen kuulla kuinka mukavaa on kun olimme kaymassa. Yritimme kertoa kuinka otettuja me olimme, mutta oli vaikea sanoiksi pukea kuinka sykahdyttava kokemus koululla kaynti oli. Tuntui etta paasimme todella tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Lisaksi lasten innostus meidat ja kameran nahdessaan oli hammentavaa. Paluumatkalla pysahdyimme viela paikalliseen baariin Hiasintan miehen kanssa oluelle.

Huomenna heti aamutuimaan jatkamme matkaa rannikolle Dar es Salaamiin, jossa uudet seikkailut odottavat. Toivottavasti matka kuluu edellista joutuisammin.

Pole pole, hapana haraka!

Takaisin Nairobin pakokaasuissa neljan raikkaan ja huikean vuoristopaivan jalkeen. Vuoristoretkemme oli siis varattu kaupungilla meidat napanneen sisaanheittajan kautta ja valintamme Sana Highland Expeditions osoittautui kaikin puolin erinomaiseksi niin oppaan, ruokien ja jarjestelyiden puolesta. Aloitimme Mount Kenyan valloitusurakan siis sunnuntaiaamuna matkaamalla matatulla oppaamme kanssa Nanyukiin, josta kyytiin tulivat kokki ja kantomies. Kikuyu-oppaamme Chris oli jarjestanyt henkiloautokyydin Mt. Kenyan kansallispuiston portille (2650m), josta varsinainen valloitus alkoi.

Ensimmaisena paivana kuljettiin helppo yhdeksan kilometrin matka paaasiassa metsan lapi hyvaa tieta pitkin, joskin tuoksusta paatellen hyvinkin tuoreita norsunbasoja sai vaistella toden teolla. Ensimmainen yo vietettiin Old Moses hutissa 3300 metrin korkeudessa ja ilta kului hyvan ruuan merkeissa ja muiden retkeilijoiden kanssa sosialisoidessa. Vaihtoonlahtovinkit kerattiin ranskalaisilta rakennusinsinooreilta.

Toisena paivana aamupala normaalisti auringon noustessa 6.30 ja seitseman jalkeen olimme jo matkalla seuraavalle etapille. Nousimme kuuden tunnin kavelyn aikana 4200 metriin ja reitin varrella ihastutti tammikuussa alueella riehuneen metsapalon tuhkista kasvava jannittava kasvillisuus. Hidastimme nousutahtia ensimmaisesta paivasta pole pole-nopeuteen, silla valilla matkalla oli rankkojakin nousuja. Toinen yo oli todella kylma, mutta onneksi lyhyt koska heratys oli jo yolla puoli kolmelta. Karaistuneille suomalaisille tutussa kirpeassa pakkasyossa lahdimmme Chrisin johdolla valloittamaan vuoren kolmanneksi korkeinta huippua Pt. Lenanaa. Vaikka tahtitaivas loisti kirkkaana, tulivat otsalamput todella tarpeeseen edella menevan kantapaita pimeyden seasta hahmottaessa.

Kolmen tunnin ankaran nousun jalkeen, odotimme hetken huipun tuntumassa ja juuri auringon noustessa taivaanrannasta saavutimme maagisen 4985 metrin korkeuden. Fiilis huipulla oli uskomaton. Hetken huipulla maisemia ihailtuamme, viiltava tuuli yhdistettyna jaatavaan lampotilaan ja nalkaan pakotti meidat kuitenkin laskeutumaan takaisin yopaikkaamme aamupalalle. Huilasimme puolisen tuntia aamupalan jalkeen ja palasimme Old Mosesiin noin neljan tunnin laskeutumisen jalkeen. Siella vietimme viimeisen yon ja tamanaamuinen laskeutuminen takaisin portille olikin jo lasten leikkia. Huipun saavuttamisen ohella retken parhaita hetkia olivat erityisesti iltaiset keskustelut oppaamme kanssa seka kenialainen leppoisa ja iloinen elamantapa, joka parhaiten tuli esille keittion hulinoissa.

Tanaan palasimme takaisin Nairobiin ja tuttuun Wildebeest Campiin, jossa yovymme nyt jo kolmatta kertaa. Ostimme asken bussiliput huomisaamuksi 6.30 Moshiin, Tansanian puolelle ja vaikka yopaikkaa sielta ei ole viela vahvistettu niin molempien toiveissa on, etta viikon jatkunut makuupussiyopyminen voisi vaihtua jo lakanoihin.

Kenia Kuittaa.

Hautavajoamasta kohti korkeuksia

Kolme paivaa elainten bongailua takana, kylla kannatti! Vaikka ei ihan koko "the big five" -sakkia nahtykaan, niin saaliitaan nauttivat leijonat korvasivat sen monin kerroin. Seeproja, kirahveja, gnuita, antilooppeja, gaselleja, krokotiileja, virtahepoja, norsuja, gepardeja, puhveleita ja liuta kaikenvarisia lintuja ja liskoja. Ei ollenkaan huono saldo kolmelle safaripaivalle!

Majoitus tapahtui ihan Masai Maran luonnonpuiston liepeilla telttamajoissa, taydellisen pimeyden keskella hyenojen ulvoessa yolla. Paikka oli kuitenkin oikein kodikas, suihkusta tuli jopa haaleaa vetta ja Masai-soturit vartioivat telttoja oisin leijonien varalta, joten oli oikein turvallinen olo. Meita oli liikkeella jopa kolmen safariautollisen verran, yhteensa kolmetoista nuorta matkaajaa. Kaikki muut puhuivat englantia aidinkielenaan, joten siina ei suomalainen aina meinannut heittaa teravia kommenttejaan valiin. Seura oli kuitenkin mukavaa ja kuskiltamme saatiin kuulla paljon mielenkiintoisia asioita elaimista, muista turisteista ja Keniasta.

Kaiken autossa istumisen ja seisomisen jalkeen odotamme oikein innolla huomista, jolloin (puolen paivan matkaamisen jalkeen tosin) paasemme vaeltamaan Mt. Kenian rinteille. Heti aamusta tapaamme oppaamme taalla Nairobissa, kantajat ja kokin vuoren liepeilla. Tiedossa on nelja paivaa lisaa upeita maisemia, toivottavasti jopa 4985m korkeudesta! Pipot ja hanskat rinkassa olemme valmiita matkaan.

Nairobi hallussa

Toinen paiva Nairobissa takan ja pikkuhiljaa alkaa suunnitelmat olla selvilla. Startataankin safarille jo huomenna aamulla, joten seuraavat kolme paivaa bongataan elaimia Masai Marassa. Heti sunnuntaina suunnataan Kenia vuorelle neljaksi paivaksi. Ensi viikon puolessa valissa olisikin sitten tarkoitus siirtya Tansanian puolelle.

Nairobi on vaikuttanut oikein mukavalta nain parin paivan tuntumalla, tosin talvinen saa vahan yllatti. Eilen varsinkin oli melkein kylma, tanaan sentaan aurinkokin vahan pilkahti, aika suomalaisen kesasaan tasoista. :) Keskustassa ollaan pyoritty, paaasiassa jalan, mika tuntuukin jo jaloissa. Hostellimme sijaitsee kuitenkin muutaman kilometrin paassa ytimesta. Taman paivan ohjelmaan kuului vuorireissun varaaminen, mielestamme saatiin ihan hyva diili aikaiseksi, samaa mielta lienevat matkanjarjestajatkin. Tutustuttiin tanaan myos National Museumiiin ja kaytiin Sarit centressa ja torilla katselemassa tarjontaa.

Liikenne taalla on ihan niin hullua kuin matkaoppaat varoittelivatkin, tienylitykset vaativat hieman keskittymista. Rohkein ja royhkein ensin taitaa olla tarkein liikennesaanto. :D Jo tanaan iltapaivalla todettiin etta ranskalaiset alkaa riittaa talta eraa, ja illallista loydettiin kiinalaisesta. Jopa ostoskeskuksen pikaruoka-osastolla oli kullakin lafkalla omat sisaanheittajat valmiina hyokkaamaan viattoman nalkaisen kulkijan kimpuun menut kourassa.

Seuraavaksi paastaan toivottavasti kertomaan milta savannin leijonat nayttivat ennen kuin haivytaan taas internetin ulottumattomiin.

Terveiset paivantasaajalta

Perilla siis ollaan talvisessa Nairobissa. Matka meni sujuvasti, mutta younet lentokoneessa jaivat hieman lyhyeksi kiihkean laivanupotuksen tiimellyksessa. Nyt on paivan aikana majoituttu hostelliin, tutustuttu Nairobin keskustaan ja kayty syomassakin, joten kohta alkaa jo uni maistua. Saimme myos varattua safarin kolmeksi paivaksi Masai Maraan, jonne lahdemme perjantaina telttailemaan leijonien sekaan. Tassapa varmaankin tarkeimmat ja jatketaan kuulumiskierrosta ja kuvien latailua kun on saatu unta hieman palloon.

-Msabu & Sharubu

Rinkka selkään ja menoksi!

Vieressä kello tikittää jo uhkaavasti ja enää siis nelisen tuntia koneen lähtöön aikaa. Valmistelut alkavat olla loppusuoralla ja monta viikkoa stressanneet paita-, housu-, hattu- ja kynsilakkakriisit alkavat pikkuhiljaa ratketa. Jäljellä on enää kämpän siistiminen siihen kuntoon, että möröt ei kävele vastaan takaisin tullessa.

Tunnelmat ovat tällä hetkellä aika odottavat, vaikka toisaalta ei oikein tiedä mitä odottaa reissulta. Pidempään on ollut jo mielessä, että joskus pitäisi Afrikkaan palata, ja nyt viidentoista vuoden tauon jälkeen se näyttää uhkaavasti toteutuvan, tosin vain kuukaudeksi. Myöskin tällä kertaa pitäisi selvitä omillaan, eikä riitä enää isän ja äidin seuraaminen ja valkoisen volvon takapenkillä hiljaa istuminen.

Saavumme Nairobiin tiistaina aamukuudelta, josta hostelli on varattu kahdeksi yöksi. Sen jälkeen mitään varauksia emme ole tehneet, mutta alustava suunnitelma on käydä parin-kolmen päivän safarilla ehkä Masai Marassa ja sen jälkeen kiipeillä Afrikan toiseksi korkeimmalle vuorelle Mt. Kenyalle. Tämän jälkeen olisi tarkoitus siirtyä Tansanian puolelle, jossa kävisimme Pihlalle tutuilla seuduilla Moshissa, Kilimanjaron juurella. Sieltä pitäisi jatkaa sitten Sansibarille ja Dar es Salamiin, joissa huhujen mukaan olisi tuttavaperheiden kautta yöpaikat tiedossa. Lopuksi palailemme Tansanian ja Kenian itärannikkoa pitkin Mombasaan josta taas takaisin Nairobiin ja lentokoneeseen. Koko pakettiin on varattu 27 päivää, mutta tosiaan kaikki on vielä alustavaa ja aikataulut ja reitit saattavat muuttua vielä paljonkin.

Seuraava kirjoitus tulee kun on tullakseen, sillä täyttä varmuuta verkkoyhteyksien löytämisestä ei taida olla...Tervetuloa kuitenkin seuraamaan matkaa!

Lähtökuopissa

Joku viisas minua ystävällisesti varoitti ennen kuin ensimmäistä kertaa Afrikkaan suuntasin neljä vuotta sitten, että kun kerran sinne lähtee, niin pieni pala itseään jää tuolle kiehtovalle mantereelle. Oikeassa oli, sillä siitä hetkestä lähtien kun Suomen kamaralle palasin ekalta reissulta, tiesin että takaisin on vielä jonain päivänä päästävä. Erinäisten jäähalleihin liittyvien sitoumusten takia haaveet uudesta reissusta täytyi kuitenkin muutamaksi vuodeksi haudata, kunnes viime keväänä olivatkin mahdollisuudet taas avoinna. Mieli teki lähteä, mutta matkaseura puuttui. Jonain kertana kun matkakuume taas poltteli, niin kyseinen matkakohde tuli Konstan kanssa puheeksi ja hän lupasi lähteä kanssani reissuun jos vain kesätöitä jostain ilmaantuisi. Täytyy myöntää että yllätys oli silti iloinen kun kuulin töitä löytyneen ja sitä seurasi kysymys: “ joko oot aloittanut matkan suunnittelun?” Nyt yhtäkkiä lähtöön onkin enää alle viikko, enkä vieläkään meinaa uskoa että oikeasti ollaan lähdössä.

Onhan tässä matkaa valmistellessa kulunut ilta jos toinenkin, mm. matkareittiä suunnitellessamme ja itseämme sivistäen esimerkiksi safarieläinten salanimistä ja Karen Blixenin kohtalosta. Monenmoisia opuksia on tullut selailtua ja töissä luppoaika on kulunut kumman hyvin muiden matkakertomuksia lukiessa ja hostelleita tutkiessa. Vaikka tässä vielä on yhtä sun toista tehtävää ennenkuin hyppätään lentokoneeseen, niin mieli tekisi jo heittää rinkka selkään ja suunnata kohti päiväntasaajaa.

Niin ja blogimme nimi, hatujambo, on swahilia ja tarkoittaa: "meille kuuluu hyvää". Ollaan vankasti sitä mieltä, että muunlaisia terveisiä ei matkalta tarvitsekaan tänne koto-Suomeen lähettää. :)