Kolmas paiva Moshissa, joka Nairobin jalkeen tuntuu varsin pikkukylalta. Katevaa kun kaikki on kavelyetaisyydella ja ulkona uskaltaa liikkua pimeallakin. Kadulla tosin on mahdotonta kulkea ilman etta joku tulee kauppaamaan safaria tai pyyttaa kaymaan kaupassa 'ihan vaan tossa nurkan takana'. Valipaiva taalla on kuitenkin ihan tarpeen, onhan tassa sykitty aika hyvalla tahdilla koko alkureissu.
Matka Moshiin torstaina ei ollut mitenkaan turhan mutkaton. 360km matka Nairobista tanne kesti yli 11h! Kuoppaiset tiet eivat olleet hyvaksi bussillemme, joka hajosi heti rajanylityksen jalkeen. Bussia korjailtiin moneen otteeseen, ja reilun parin tunnin jalkeen paasimme jo hetkellisesta epauskosta huolimatta jatkamaan matkaa. Arushassa jouduimme kuitenkin vaihtamaan pikkubussiin, kun alkuperinen bussi jai huollettavaksi. Oli siina suomalaisilla ihmettelemista kun pieni bussi oli tupaten taynna paikallisia lahes sylikkain, eika kukaan puhunut englantia. Lonelyplanetin kartan ja hatarien muistikuvien avulla pystyttiin vahan seurailemaan etta suunta on oikea. Kaiken huipuksi Konstan puhelin katosi jossain vaiheessa matkan varrella. Perille kuitenkin paastiin ja heti ekasta hotellista loytyi vapaa huone.
Eilen paasimme kaymaan Kilingin ala-asteella, jossa kavin 2005 kun olimme Martinlaakson lukion porukalla Tansanissa. Matkasimme muutaman kymmenen kilometrin paahan jalleen pikkubussilla eli dalla-dallalla. Oikea bussi loytyi hyvin, mutta lahto kesti kauan kun paikalliset ryhtyivat kinaamaan jostain. Aihe ei meille sevinnyt, mutta parhaimmillaan lahes 50 miesta oli osallisena kiivaassa vaittelyssa. Vihdoin paasimme matkaan, ja tapotaysi bussi vei meidat Sanya Juun kylaan, jossa Kilingin entinen rehtori Hiasinta oli meita vastassa, ja autokuski vei meidat koululle.
Vastaanotto oli mahtava! Meita todella kohdeltiin kuin kunniavieraita. Kilingin nykyinen rehtori kutsui meidat toimistoonsa kahville, esitteli koko koulun ja tilukset. Tapasimme kaikki opettajat, joista osan muistinkin edelliselta kaynnilta. Kavimme luokissa kaymassa ja oppilaat lauloivat meille monen monta erilaista laulua. Meininki ja paikat olivat todella samanlaisia kuin viime kerrallakin. Lopuksi koko koulu kokoontui pihamaalle ja he lauloivat meille pari laulua. Tottahan toki mekin sitten reippaina teekkareina kajautimme vastalaulun. Harvoin sita paasee esittamaan teekkarilaulua yli 500 paisen yleison eteen duona. :D
Hiasinta kutsui meidat kotiinsa koulun viereen kahteen otteeseen ja olisi jopa pitanyt meidat siella yonkin yli. Kylmaa olutta olisi tarjottu vaikka milla mitalla. Kavimme koululla syomassa lounasta opettajien kanssa ja saimme moneen otteeseen kuulla kuinka mukavaa on kun olimme kaymassa. Yritimme kertoa kuinka otettuja me olimme, mutta oli vaikea sanoiksi pukea kuinka sykahdyttava kokemus koululla kaynti oli. Tuntui etta paasimme todella tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Lisaksi lasten innostus meidat ja kameran nahdessaan oli hammentavaa. Paluumatkalla pysahdyimme viela paikalliseen baariin Hiasintan miehen kanssa oluelle.
Huomenna heti aamutuimaan jatkamme matkaa rannikolle Dar es Salaamiin, jossa uudet seikkailut odottavat. Toivottavasti matka kuluu edellista joutuisammin.
Matka Moshiin torstaina ei ollut mitenkaan turhan mutkaton. 360km matka Nairobista tanne kesti yli 11h! Kuoppaiset tiet eivat olleet hyvaksi bussillemme, joka hajosi heti rajanylityksen jalkeen. Bussia korjailtiin moneen otteeseen, ja reilun parin tunnin jalkeen paasimme jo hetkellisesta epauskosta huolimatta jatkamaan matkaa. Arushassa jouduimme kuitenkin vaihtamaan pikkubussiin, kun alkuperinen bussi jai huollettavaksi. Oli siina suomalaisilla ihmettelemista kun pieni bussi oli tupaten taynna paikallisia lahes sylikkain, eika kukaan puhunut englantia. Lonelyplanetin kartan ja hatarien muistikuvien avulla pystyttiin vahan seurailemaan etta suunta on oikea. Kaiken huipuksi Konstan puhelin katosi jossain vaiheessa matkan varrella. Perille kuitenkin paastiin ja heti ekasta hotellista loytyi vapaa huone.
Eilen paasimme kaymaan Kilingin ala-asteella, jossa kavin 2005 kun olimme Martinlaakson lukion porukalla Tansanissa. Matkasimme muutaman kymmenen kilometrin paahan jalleen pikkubussilla eli dalla-dallalla. Oikea bussi loytyi hyvin, mutta lahto kesti kauan kun paikalliset ryhtyivat kinaamaan jostain. Aihe ei meille sevinnyt, mutta parhaimmillaan lahes 50 miesta oli osallisena kiivaassa vaittelyssa. Vihdoin paasimme matkaan, ja tapotaysi bussi vei meidat Sanya Juun kylaan, jossa Kilingin entinen rehtori Hiasinta oli meita vastassa, ja autokuski vei meidat koululle.
Vastaanotto oli mahtava! Meita todella kohdeltiin kuin kunniavieraita. Kilingin nykyinen rehtori kutsui meidat toimistoonsa kahville, esitteli koko koulun ja tilukset. Tapasimme kaikki opettajat, joista osan muistinkin edelliselta kaynnilta. Kavimme luokissa kaymassa ja oppilaat lauloivat meille monen monta erilaista laulua. Meininki ja paikat olivat todella samanlaisia kuin viime kerrallakin. Lopuksi koko koulu kokoontui pihamaalle ja he lauloivat meille pari laulua. Tottahan toki mekin sitten reippaina teekkareina kajautimme vastalaulun. Harvoin sita paasee esittamaan teekkarilaulua yli 500 paisen yleison eteen duona. :D
Hiasinta kutsui meidat kotiinsa koulun viereen kahteen otteeseen ja olisi jopa pitanyt meidat siella yonkin yli. Kylmaa olutta olisi tarjottu vaikka milla mitalla. Kavimme koululla syomassa lounasta opettajien kanssa ja saimme moneen otteeseen kuulla kuinka mukavaa on kun olimme kaymassa. Yritimme kertoa kuinka otettuja me olimme, mutta oli vaikea sanoiksi pukea kuinka sykahdyttava kokemus koululla kaynti oli. Tuntui etta paasimme todella tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Lisaksi lasten innostus meidat ja kameran nahdessaan oli hammentavaa. Paluumatkalla pysahdyimme viela paikalliseen baariin Hiasintan miehen kanssa oluelle.
Huomenna heti aamutuimaan jatkamme matkaa rannikolle Dar es Salaamiin, jossa uudet seikkailut odottavat. Toivottavasti matka kuluu edellista joutuisammin.
5 kommenttia:
Viikonloppu Petkellahdessa marja- ja sieni hommissa oli antoisa. Tuomarilassa vietetään sunnuntai-iltaa säilöntäoperaatioiden säestyksellä.
Hatujambojen seikkailuja tuli seurattua myös mökiltä, mutta kommentointi ei sieltä onnistunut. Odotamme ensi kerralla tietoja mitkä siellä on kelit ja miten Kilimanjaro näkyi vai näkyikökään.
Kiinnostaa myös tietää, että mikä oli Hatujambo-teekkariduon ohjelmisto Kilingin koulukeikalla.
Uskoisin, että rannikolla tarkenee!!!
Mielenkiintoista tarinaa tämä.
Hyvää matkanjatkoa teille!
tv. Harri Joensuusta
Varmat lähteet kertovat matkalaisten saapuneen eilen menestyksellisesti Dar es Salaamiin. Suhdeverkosto toimii ja retkue on yksityismajoituksessa (jossa ei tosin taida olla nettiä).
Matkakertomuksen seuraavaa lukua odottaen...
Pekka
Kiitokset sujuvasta vaiherikkaiden matkaseikkailujen kuvauksesta. Tuntuu siltä, että nähtävää ja ihmeteltävää riittää, ne ovat sitä tulopuolta matkapanostukseen. Toivotaan, että menetykset jäävät naapurin taskuun livahtaneeseen kännykkään. Suosituksena seuraavalle mahdolliselle lauluesitykselle esim Hämämähäkki ja Jänis istuu maassa. Ne on koettu ns varmaksi kamaksi. Terveyttä, sopua ja virkeää miltä toivottaa Albergan pappa.
Oih kuulostaa lähes täydelliseltä! :) Nauttikaa!! Hiphei! Ja olkaa varovaisia loppumatka JA Päiville tuhannesti terkkuja ja haleja!!Mäkin aion vielä päästä käymään sen luona! :) hihi. Tää lähtee pariks viikoks Toscanan lämpöön ja sit Pihla sen jälkee kiipeeeeeeeeen!! :)
Terkuin häitä ja omaa pukumiestä odottava Junnu
Lähetä kommentti